Eilisen rakennusvirasto käynnin jälkeen olimme jo myöntymässä meille saneltuihin säveliin, mutta aloimme kuitenkin vielä pohtia niitä. Annetut vaihtoehdot eivät olleet lähellekään mitä me halusimme, mutta koska kohtasimme ehdottoman ein, olimme jo alistumassa kohtaloomme. Mittailimme tonttiamme emmekä millään ymmärtäneet, miksi ehdotelmamme tyrmättiin rakennusvirastossa. Ajelimme vielä katselemassa muilla uusilla asuinalueilla ja huomasimme ehdotelmamme toteutuneen todella suurissa osissa taloista. Soitimmekin kipakan puhelun vastaavallemestarillemme, joka oli aamulla ollut juttelemassa rakennusvirastossa ehdotelmamme kanssa. Edelleen siellä oltiin oltu sitä mieltä, että sunnitelmaamme ei tulla hyväksymään. Soitimme vielä virastoon asiaa käsitelleelle ihmiselle. Hän oli laittanut asiaamme eteenpäin ja kysyi asiaa vielä katuosastolta. Selitimme kantamme ja perustelimme, että suunnitelmamme oli toteunut kaikilla alueilla, joita olimme tutkineet. Ongelmamme oli käsittääkseni melko perinteinen kiistan aihe eli autokatoksen sijoittelu. Myöhemmin päivällä saimme viestin, että saisimme haluamamme asemapiirroksen läpi haluamallamme tavalla! Hip hei... aina siis ei kannata uskoa ensimmäistä "ei:tä". Meidän kokemuksemme mukaan kannattaa mittailla, ottaa selvää, perustella oma kantansa ja uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa päätöksiä! Välillä se kannattaa : )
-Anu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti