Don´t take no for an answer

Eilisen rakennusvirasto käynnin jälkeen olimme jo myöntymässä meille saneltuihin säveliin, mutta aloimme kuitenkin vielä pohtia niitä. Annetut vaihtoehdot eivät olleet lähellekään mitä me halusimme, mutta koska kohtasimme ehdottoman ein, olimme jo alistumassa kohtaloomme. Mittailimme tonttiamme emmekä millään ymmärtäneet, miksi ehdotelmamme tyrmättiin rakennusvirastossa. Ajelimme vielä katselemassa muilla uusilla asuinalueilla ja huomasimme ehdotelmamme toteutuneen todella suurissa osissa taloista. Soitimmekin kipakan puhelun vastaavallemestarillemme, joka oli aamulla ollut juttelemassa rakennusvirastossa ehdotelmamme kanssa. Edelleen siellä oltiin oltu sitä mieltä, että sunnitelmaamme ei tulla hyväksymään. Soitimme vielä virastoon asiaa käsitelleelle ihmiselle. Hän oli laittanut asiaamme eteenpäin ja kysyi asiaa vielä katuosastolta. Selitimme kantamme ja perustelimme, että suunnitelmamme oli toteunut kaikilla alueilla, joita olimme tutkineet. Ongelmamme oli käsittääkseni melko perinteinen kiistan aihe eli autokatoksen sijoittelu. Myöhemmin päivällä saimme viestin, että saisimme haluamamme asemapiirroksen läpi haluamallamme tavalla! Hip hei... aina siis ei kannata uskoa ensimmäistä "ei:tä". Meidän kokemuksemme mukaan kannattaa mittailla, ottaa selvää, perustella oma kantansa ja uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa päätöksiä! Välillä se kannattaa : )

-Anu

Ennakko-ohjausta rakennusvirastossa

Tänään oli vuorossa käydä vilauttamassa suunnitelmiamme rakennusvirastossa niin sanotussa ennakko-ohjauksessa. Tähän asti saamamme palvelu rakennusvirastossa on ollut erittäin ystävälistä ja ensiluokkaista, hieman ehkä yllätykseksemme. Tänään sitten saimme palata takaisin maan pinnalle. En tiedä oliko tapaamallamme ihmisellä huono päivä, mutta täytyy sanoa, että hänen huono päivänsä oli pian myös meidän huono päivämme. Ei niinkään byrokratian vuoksi, säännöt ovat sääntöjä sen ymmärrän. Tyly ja ilkeä asiakkaiden kohtelu on asia erikseen. Noh, saimme mitä läksimme sieltä hakemaan eli selvät sävelet siitä, miten suunnitelmamme voidaan toteuttaa ja miten ei.

Mikäli suunnitelmissa on rakentaa paritalo (ystävien kanssa), ensimmäinen ehdoton vaatimus on molemmin puoleinen valmius kompromissien tekemiseen! Paritalon rakentaminen on aina täynnä kompromissejä, se kannattaa pitää mielessä. Molempien pariskuntien pitää myös pystyä asettumaan toisen asemaan. Tarkoitus on, että molemmille tulee yhtä ihanat kodit! Näin siis myös meillä. Molemmat parit joutuvat tekemään kompromissejä, jotta saavuttaisimme optimaalisen tuloksen! Tähän me kaikki sitouduimme, kun päätimme ostaa unelma tonttimme. Onnekseni voin sanoa, että ainakaan tähän mennessä kukaan meistä ei ole joutunut sitä katumaan. And lets face it... nyt olisi hieman myöhäistä katumiselle : )

- Anu

Kaustinen 138 and make it a double!

Talopaketin valinta oli melkoinen urakka. Itsestäänselvää meille oli että tahdomme puutalon neljällä makuuhuoneella, yhdessä tasossa. Lisätoiveena oli yhdistetty olohuone ja keittiö, niin sanottu kodin sydän. Tehokkaat neliöt ja hyvä muunneltavuus. Yhden asuntomessureissun ja useiden tarjouspyyntöjen jälkeen tulimme siihen tulokseen että Design Talon Kaustinen 138 on meidän kotimme. Talopaketissa yhdistyy kaikki toivomamme elementit ja se on muunneltavissa omien toiveidemme mukaan. Vitsailtiinkin Anun kanssa, että pitäisköhän tehdä salassa toisiltamme materiaalivalinnat ja katsoa että kuinka samanlaiset kodit meille tulee. No, yhdessä suunnittelu ja pohdinta on liian kivaa toteuttaakseemme tuota suunnitelmaa. Ja who cares vaikka kotimme olisivat samantyylisiä, minkäs teet kun molemmilla on niin hyvä maku ;) Kaava määrää talojen väriksi vaalean, ja vaaleanharmaa meillä oli suunnitelmissa ilmaan kaavaakin. Katon materiaalin tulee olla konesaumattua peltiä, ja se tuo ihan kivaa ajanpatinaa "mummonmökkeihimme".

Tällä hetkellä eletään suvantovaihetta ja odotellaan rakennuslupapapereiden valmistumista. Talopaketit saapuu tontille 18.6. joten aikaa maatöihin on ihan reippaasti. Kunhan nyt vaan lumet lähtisivät pian niin päästäisiin kunnolla hommiin. Ei sovi kärsimättömän ihmisen pirtaan tälläinen odottelu. Onneksi tylsänä ajankohtana voi surffailla netistä vaikkapa tapetteja tai muita sisustusjuttuja. Oman kodin kaipuu alkaa olla jo kova. Niin, ja sen tiskikoneen ;)

- Tiia

Yhteinen unelma nimeltä Pikku-Ojala

                                                             -little peace of heaven


Tässä olisi jälleen uusi rakennusblogi, joka seuraa perinteisen suomalaisen unelman tavoittelemista: oman kodin rakentamista. Tämä blogi kuitenkin eroaa muista siinä, että tämän blogin ja rakennusprojektin takana puuhailevat kaksi perhettä, joilla on yhteinen unelma nimeltään Pikku-Ojala.

Tarina alkoi viime kesänä, jolloin huomasimme ihmeeksemme myynnissä olevan tontin aivan sen hetkisten asuntojemme läheisyydestä alueelta, johon olimme molemmat kovasti kiintyneet. Pienen neuvonpidon, yhteisten suunnitelmien ja useiden tarjousten jälkeen huomasimme heinäkuun lopussa omistavamme yhdessä unelma tonttimme! Pikku-Ojalan. Siitä alkoi suuret suunnitelmat, lukuisat neuvottelut ja rakkaat unelmat, joiden lopputuloksena pitäisi syntyä paritalo.